Miks viha luotiin? Siitä on vaan haittaa itselle ja läheisille.
SE ON NIIN RUMA TUNNE!!! Aaargh, mä en kestä enää!!! Miksi kaikki menee aina päin persettä.. Joku kertokaa mulle. Haluun oikeesti tietää. Ehkä sitten voin korjata asian jotenkin, ja sitten ei ehkä elämä olis niin vitun perseestä koko aikaa.
Just kun kaikki oli kääntymässä hyväks, joulu oli tulossa, ja ehkä mahdollisesti kitara sen mukana, An kanssa meni hyvin, tapaisin ystäviä pian, viettäisin yhden synttäreitä sen kanssa. Elämä oli niin helppoa ja ihanaa. Ainoa paha asia oli uupumus ja masennus. Mutta mä olisin selvinny niistä. Vaikka yksin, jos olis pakko.
Mutta mitä jos mä menetän taas yhden ystävän? Miten mun on tarkotus elää sen asian kanssa? Miten mä pystyn kohtaamaan itseni joka aamu ja joka päivä ja joka helvetin ilta, kun mä tiedän etten pystyny vakuuttamaan edes yhtä ihmistä, sitä yhtä joka voisi olla se kaikkein tärkein? Pystynkö mä elämään ollenkaan sen jälkeen? Onko tää mun kohtalo? Kuolen ensin sisältä, vietän vuosia laitoksessa, kunnes lopulta tapan itseni? Vai onko mun koko loppuelämä täynnä murhetta ja kipua? Epäonnistumisia? Menetyksiä? Onko musta enää mihinkään, jos mä menetän An...? Joku auttakaa, olkaa kilttejä.. Mä en kestä tätä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti